Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
13.09.2009 - 15:42

On tullut aika kerätä kimpsut ja kampsut, pakata matkalaukut, lakaista jaloista vanhan blogin pölyt ja hypätä muuttoauton kyytiin. Masuelämää ei ole enää odotusblogi, eikä ole ollut sitä "vähään" aikaan. Vaihtelua ja uusia tuulia lähdemme hakemaan toisaalta. Hei, hei Masuelämää, Poikasen elämää odottaa!

Kaunis kiitos kaikille tätä blogia lukeneille sekä juttuja kommentoineille. Leon ja Pihlan jutut jatkuvat siis uudessa blogissa! Tervetuloa tutut ja tuntemattomat!

06.09.2009 - 17:52

Leon jääkaappimagneettileikit on nyt loppu. Vaikka magneeteilla on leikitty edellisessä postauksessa nähdyn kuvan mukaisesti uteliaan varovaisesti äidin (lähes aina) valvovan silmän alla, en enää uskalla antaa noita Leon käsien ulottuville. Aamusella Leo leikki ja siirteli magneetteja jääkaapin ovea pitkin, samalla kun itse laitoin pojalle aamupuuron. No, puuro syötiin, mikä jälkeen laitoin Leon aamupäikkäreille. Sitten tulin taas keittiöön tekemään hommia, kunnes katsoin jääkaapin ovea. Sydämenpysähdys.Toinen magneeteista loisti poissaolollaan. Järki koitti toppuutella villisti laukkaavaa mielikuvitusta, koska poika ei osaa ottaa magneetteja ovesta  (vielä), on toinen todennäköisimmin tippunut ja kulkeutunut johonkin. Jääpin alusta tuli putsattua perusteellisesti pölystä, mutta muuta sieltä ei löytynyt. Ei lattioilla, pöydän alla, lelulaatikossa. Ei missään. Hätäännys alkoi olla jo hysteerisyyden luokkaa, kun mielessäni kuvittelin pojan nielaisseen koko roskan. Siis tuollaisen 2x3cm kokoisen palan ilman kakomista. Aivot ei ilmeisesti toimi hätäännyksissä kovin kirkkaasti. Ainakaan mulla. Hyvä etten rynnännyt herättämään lasta ja tutkimaan sen kurkkua. Kunnes vihdoin ja viimein magneetti löytyi keittiön maton alta. MIkä helpotus! Villisti hakkaava sydänkin löysi lopulta oman rytminsä ja äiti sai kunnon opetuksen.  Ei sitä turhaan varoitella pikkuesineistä. Vaikka lapsi ei niitä suuhunsa tunkisikaan, voi äiti silti saada aikamoisen slaagin :p *noloakin nolompi*

05.09.2009 - 10:57

Konttaaminen on saanut väistyä jatkuvan kiipeilyn ja tukea vasten seisomisen tieltä. Poika ei muuta tekisikään kuin harjoittelisi seisomista. Leo kiipeää saman tien rahia tai muuta tukea vasten, kun hänet on laitettu lattialle. Ja poika jaksaa seisoskella paikallaan vaikka kuinka kauan. Ei auta laskea tyyppiä alas, koska kohta se on kiivennyt taas ylös. Keittiössä ykköspaikka on jääkaapin edusta. Ja kyllä sitäkin vasten pääsee kiipeämään. Kahta vanukaspurkista saatua magneettia on tutkittava hyvin tarkasti.

Siirsin rahin lopulta tv-tason eteen, ettei uteliaat pikku kädet kisko tv:tä alas. Nyt Leon ykköspaikka on nojailla rahiin ja vahdata lastenohjelmia. Tänään kuullessani tutun sävelmän ja pojan hihkuvan, tuntui ympyrä sulkeutuvan. Telkusta tuli Tao Tao! Oih ja voih miten nostalgista. Mun lapsi katsoo innoissaan samaa ohjelmaa kuin äitinsä noin 25 vuotta sitten :)

03.09.2009 - 10:20
Vauvavuoden kääntyessä hiljalleen kohti loppuaan, olen miettinyt kuinka paljon kulunut vuosi (tai no nämä tähän mennessä kuluneet 9,5 kk) on eronnut omista kuvitelmistani, joita melko kokemattomana ja tietämättömänä pallomahaisena odottajana mielessäni pyörittelin. Kaikkia vauvan kanssa eteen tulleita asioita en edes etukäteen osannut kuvitella, ajatuksena oli ottaa vauva vastaan sellaisena kuin tulee ja murehtia myöhemmin, mikäli sellaiseen on aihetta. Tämä strategia on toiminut aika hyvin. Mutta täytyy myöntää, että olihan mullakin ennakkoon jonkin verran yleistyksiä ja oletuksia siitä, millaista elämä vauvan kanssa on.
 
(K=kuvitelma, T=todellisuus)
 
K:    Äidinrakkaus leimahtaa saman tien ja kaikki on ihanaa, suloista ja mahtavaa.
T:    Mulla kesti aikansa ennen kuin vahva äidinrakkaus tuli pintaan. Koko ajan koin syvää huolehtimisen halua pienestä, mutta samalla tunsin syyllisyyttä alun laimeista tuntemuksista. Nyt tuota pientä touhupakkausta rakastaa niin että ihan sattuu.
 
K:    Äitiys on seesteinen, varma ja hallittu olotila.
T:    Olotila oli useamman kuukauden kaikkea muuta kuin seesteinen. Hormonimyrskyjen silmässä tunsin olevani epävarma, sekaisin ja ihmettelin että olenko MÄ muka äiti?? Nyt alan jo vähitellen uskoa…
 
K:    Vauva valvottaa ja syö öisinkin ainakin ensimmäiset puoli vuotta.
T:    Meidän vauva ei juurikaan valvottanut ihan pienenäpienenä. Yösyöttöjä oli ensimmäisen kuukauden, mikä jälkeen poju nukkui jo täydet yöt. Valvottaminen on alkanut vasta liikkumisen kehityttyä.
 
K:    Äiti on lapselle se kaikkein tärkein.
T:    Eipäs olekaan. Isi kelpaa siinä missä äitikin, niin yöllä kuin päivällä. Leo tykkää molemmista ihan yhtä paljon. Niin syötöt, leikittämiset kuin nukkumaan menotkin hoituvat molemmilta.
 
K:    Imetys on naisille luontaista, helppoa ja ihanaa.
T:    Imetys oli ensimmäiset kaksi kuukautta hankalaa ja teki tuskallisen kipeää. Olen niin ylpeä, että jaksoin sen hankalan ajan yli ja imetän edelleen! Kaksi suurinta apua imetyksen sujumisessa ovat olleet rintapumppu ja imetystyyny. Näiden todellista tarvetta en edes tajunnut etukäteen.
 
K:    Vauva muuttaa parisuhdetta.
T:    Ehkä, mutta meillä vaan parempaan suuntaan!
 
K:    Vauvat kasvavat nopeaan.
T:    Vauvat kasvavat TODELLA nopeaan!

(tää vuodatuksen tekstinmuokkaus tökkii, olen pahoillani sekavasta ulkoasusta)

02.09.2009 - 10:29

Näillä pikku räpylöillä pääsee kiitämään ympäri taloa ihan  uskomattoman nopeasti!

Tänä aamuna on koeteltu äidin hermoja nousemalla tv-tasoa vasten noin tuhat ja yksi kertaa kielloista mitään piittaamatta. Uudestaan ja uudestaan. Leluja on huiskittu ympäri olohuoneen lattiaa ja ääntä piisaa kuin pienessä kylässä. MÄMMÄMMÄÄÄ!

Meillä on elämää :D

Kirjoittaja

Tarinaa Pihlan ensimmäisestä, ajatuksia myllertävästä raskaudesta ja sen jälkeisestä vauva-ajasta. Esikoispoika näki päivänvalon 20.11.2008.

Kävijämäärä
Sivupohjasta on kiittäminen
Leo kasvaa
Lilypie 1st Birthday Ticker
Leon mittoja

s. (20.11.08) 3500 g / 51 cm

1 vko (28.11.08) 3710 g

2 vko (5.12.08) 3920 g

1 kk (23.12.08) 4640 g / 55,5 cm

2 kk (20.1.09) 5710 g / 59,5 cm

3 kk (17.2.09) 6580 g / 62,5 cm

4 kk (18.3.09) 7840 g / 64,8 cm

5 kk (24.4.09) 8660 g / 68,2 cm

6 kk (26.5.09) 9260 g / 70,8 cm

7 kk (20.6.09) 9700 g / 71,5 cm

8,5 kk (4.8.09) 10020 g / 74,3 cm

9 kk (23.8.09) 9900 g / 75,5 cm (oma mittaus)